Monday, May 15, 2017

Kuvareportaasi kesäpäivästä Kangasalla

Tosin ei ole vielä kesä... enkä ole Kangasallakaan koskaan käynyt. KKvintagen haaste avautuu tänään aiheena "Mä oksalla ylimmällä". Aiheena ei ole lintu, vaikka lintu siinä maisemaa katseleekin. Aiheena on kaikki se, mitä lintu näkee: maisema ihmisineen, eläimineen, taloineen ja koko ympärillä oleva luonto.
Minun oudot aivoni menivät askeleen edemmäksi ja tutkivat, mitä ajatuksia linnun päässä mahtaakaan liikkua. Mielikuvituksen voimin jalkauduimme Kangasalan metsiin suorittamaan kiertokyselyä kevään/alkukesän tunnelmista. No tässä!

Ensin sattui eteen valioyksilö tukevalla oksalla.  Hän räknää, että menee kuitenkin viisi vuotta ennen kuin saattaa ajatella perheen perustamista - tai jotakin muuta. Tai jotakin muuta? Jäämme kiinnostuneena odottamaan.

Totta, kukapa ei olisi mielellään oma pomonsa! Tosin herää kysymys, onko lintuparat jollain tapaa orjuutettu keräämään hyönteisiä, tallettaamaan ne oksankolopankkkiin, josta saa sitten hakea niitä tarpeeseen - tosin vähemmän kuin sinne aikoinaan talletti? (Pitäähän pankinjohtajalinnunkin elää.)

Näin voidaan huokaista sitten elokuussa, kun taivas taas tummenee.  Sitä ennen valoisat yöt valaistuvat entisestään ja linnutkin melskaavat yöt läpeensä.

Onko onni siis lainkaan mahdollista? Kuunnelkaamme viisaan sanaa:


No niin sitä pitää! Tämä loppukaneetti pääti epävirtallisen haastattelumme Kangasalan lintumetsissä.


Kolmen ensimmäisen kortin pohjat tehty gellipainannalla silkkipaperille, kuvat leikattu vanhasta luonnontieteen kuvastosta ja tekstit vapaasti yhdistelty lehdistä ja kirjoista. (Ja hauskaa oli!)

3 comments:

  1. Kauniita kortteja, metsän rauhaisa tunnelma välittyy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sari. Oli niin mukavaa kun kävit!

      Delete