Itse innostuin miettimään sitä ajan kulumista ja 'ajan hammasta', joka kaiken kuluttaa.
Merirosvoaarre on maannut mullan ja maan alla vuosisatoja, luut ja kallo ovat sitä vartioineet.
Kaikki on hieman rähjäistä ja kulunutta, maatunuttakin - vain ei se korukivien ja timanttien loisto. Ne hehkuvat likaisessa maassa.
Niinkuin laulussa 'kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan'... mutta timantit ovat näemmä ikuisia.
Ihanat kortit (Täällä yksi pääkallofani;)
ReplyDeleteOi, onpa hienot!
ReplyDeleteVau, onpa upean tummasävyiset kortit niin ajatusmaailmaltaan kuin väritykseltään, tykkään kovasti!
ReplyDeleteHy-hy-hy-hyy-tä-vää...Olet taitava.... oletko huomannut, että olen hurahtanut myös Atc-kortteihin? Ehtisitkä seuraksi jonain torstaina Koivulaan klo 17.30-19.15?
ReplyDelete